" Saavuin Katriinan tallille sovitusti viiden aikoihin. Olin lupautunut ostamaan Jarru-suokin oikein rakkauden- ja ruuantäyteiseen kotiin ja tänään olisi aika käydä koeratsastamassa poika. Tallissa minua odottikin hyvin kurainen ja mutainen, iloisen näköinen ruuna, joka katseli meikäläistä sen isoilla nappisilmillä. Samalla, kun harjailin ruunaa puhtaaksi, juttelimme Katriinan kanssa hevosesta ja vähän muistakin off topic-aiheista. 
 
Pian pääsinkin jo ruunaan selkään ja kokeilemaan, millainen kaveri siitä oikein selästä käsin kuoriutuisi. Jarru osottautuikin oikein vauhdikkaaksi, mutta silti mukavaksi kaveriksi. Hieman rasavillin piirteitä siitä löytyi, mutta mitä enemmä niitä löytyy, sen parempi! Ainakin minulle. Ihastuinkin Jarruun selästä käsin lopullisesti ja ratsastuksen lopuksi alettiin Katriinan kanssa paperihommiin. "
 
Niin se vain kuulkaa nyt on, että Jarru lähtee ihan näinä päivinä uuteen kotiin. Meidän viimeiseksi yhteiseksi hetkeksi jäi sunnuntaiset estekilpailut Kuusikon tallilla, ja voin kertoa, ettei yhtä haikeaa kisareissua ole ollut pitkään aikaan. Onneksi tiedämme, että Jarru pääsee nyt sille soveltuvampaan kotiin. Meidän rasavilli!
 
Jarru oli omalla tavallaan todella mukava. En milloinkaan unohda sen intoa maastoretkillä tai omalaatuisia tallikäytöstapoja. Pienen vaaleatukkaisen ruunan syvin olemus oli toisaalta ihan jees. Se jatkuva säheltäminen ja venkoilu eivät vain ihan napanneet, kun tallissa on paljon muitakin koulutettavia hevosia. Halua kouluttamiselle olisi ollut, mutta aikaa ei.
 
 
kitta4.JPG
 
Hei hei Jarru, pidä lippu korkeella ja muista rellestää, sen sinä osaat! <3