Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


torstai, 20. elokuu 2015

VIELÄ ON VARSAKESÄÄ JÄLJELLÄ..

IMG_8497.JPG
 
Elokuu vetelee viimeisiään ja hevoset on siirretty takaisin tallielämään ihanan vehreiltä laitumilta. Kesää on silti jäljellä, iltaisin vielä jotakuinkin valoisaa ja päivisinkin on mukava lenkkeillä puttejen kanssa loppukesän raukeissa maisemissa. Koko kööri voi hyvin ja meillä onkin tallilla uusi jäsen. En ehtinyt tiedotella tästä, niin vähälle on jäänyt aika viime viikkoina, syystä että..
 
 
rauha.jpg
 
..vauvat vievät aikaa! Nyt puhumme siis Riemu-varsan lisäksi Hilpan ja Remun kauniista vaaleasta tammavarsasta Riinalan Rallasta! Siinä missä Riemu on osoittautunut oikeaksi jästipääksi, on tämä elokuun alussa syntynyt Ralla aivan toista maata. Se on vikkelä, utelias ja todella kiltti ja myönteinen. Olen kyllä niin ilahtunut, ettei Ralla ole perusluonteeltaan samanlainen diiva kuin emänsä, isävalinta oli siis tälläkertaa todella onnistunut. Riemun persoonaa olen ihmetellyt, sillä sen vanhemmat ovat kumpikin asiallisia ja etenkin Aada maailman ystävällisin hevonen. Tämähän on kuin Riemun ja Rallan geenit olisivat jotenkin sekoittuneet matkan varrella. Ehkä Rallan kanssa kävi vain hyvä tuuri ja se peri enemmän isänsä lempeyttä kuin emänsä temperamenttia.
 
Sekä Ralla että Riemu jäävät meille asumaan. Niiden kanssa on ilo lähteä työskentelemään ja katsomaan lasten kasvua oppikoulun kautta ihan oikeiksi aikuisiksi lenkkihevosiksi!

keskiviikko, 22. heinäkuu 2015

ETSINNÄSSÄ OIKEA HEVOSRATSU

En olisi uskonut, että joskus vielä koittaa tämäkin päivä. Niin se vain vannoutuneen puttepuksuttajankin veri vetää uusille merille aina silloin tällöin. Olen nyt kesällä pistänyt nettiin ilmoituksen "Ostetaan harrastehevoseksi pv-ruuna" ja pohtinut aloittavani hieman totisemmin ratsastamaan. Olenhan minä esimerkiksi Hilpan kanssa treenaillut, mutta kyllä tämä minun ratsastusharrastus on nykyään nuorten kouluttamista ja muutaman jääräputen kanssa tappelemista. Pilkkua olen toisinaan ratsastanut, mutta Melissalle se on nyt melkein annettu kokonaan, niin hyvin niillä treenit sujuu.

Toivonmukaan meillä on vuoden loppuun mennessä tallissa myös yksi iso ratsu, jonka kanssa edetä ihan vaativan tason liikkeisiin. Opetusmestariksi sitä tässä kaavailen, tuttu valmentajakin on jo luvannut, että hänen oppiin päästäisiin kivalla alennuksella. En vielä ole päässyt koeratsastamaan yhtäkään potentiaalista, huonot markkinat tuntuu olevan harrastehevosilla tällähetkellä. Niitä vähän hienompia kyllä löytyy, mutta tässä pitäisi nyt kohdata todella selväpäinen luonne ja kivat perustaidot potentiaalina vaB nyt ainakin. Lisäksi hevosen pitäisi löytyä Suomesta. Voih, loputon suo!

Elokuun alusta alkaen pidän ratsastustunteja aina kun vain on halukkaita. Meille pääsee ihan muutaman tunnin varoitusajallakin tulemaan, reippaasti siis vaikka blogin kommentteihin viestiä jos tykkää tulla ratsastamaan. Itsenäisestikin saa tulla, maastoretkelle lähden myös viemään halukkaita.

Tuntikäytössähän on nyt siis shettikset Alpo ja Alma, ruunat Vilkku ja Pilkku (kylläpä niillä onkin rimmaavat nimet) sekä Aada-tamma. Ruunatunneilla mukana myös Remu-ori. Hilppa on mammalomalla, laskettu aika elokuun lopussa, ihanaa!

Tervetuloa siis tunneille! Myös niistä myynnissä olevista hepoista saa vinkata :-)

tiistai, 30. kesäkuu 2015

ONNI ON TÄTÄ.

riemukorvat.jpg

aadariemu.jpg

alpo-ak11.jpg

Onnea on oma poni, oma talli, oma pieni maailmamme täällä.
Onnea on Riemun korvatupsukat, emän tyyni katse ja hellä hoiva.
Onnea on Alpo, jonka pyöreää heinämahaa on helppo halata, vaikea hyväksyä.
Onnea on Alpo, jolla alkaa taas kuntokuuri syksyn tullen.

Ensimmäinen oman tallin kesä on ollut opettavainen.
Paarmat ja kärpäset kiusaa, kesäihottumalta ei vältytä.
Remun saikku loppui, kesäinen kuntokuuri päällä.
On kaikesta huolimatta helppoa hymyillä täällä.

maanantai, 22. kesäkuu 2015

PÄIVÄN REPORTTERINA ALMA

alma05.jpg
 
Moikka täältä meidän tallilta! Meillä on kesäloma ja minulla on ollut vähäsen tylsää. Olen kuunnellut aivan liikaa omistajani valitusta siitä, ettei aikaa ja kiinnostusta riitä tähän blogiin kun sen pitää kokoajan komentaa meitä nuoria hevoslapsia (mikä ei kyllä ole totta, me ollaan kaikki tosi kilttejä ja omistaja vaan itse laiska ja loman tarpeessa itsekin). Siksi päätin vähän auttaa ja tulin päivittämään kuulumiset.
 
Iso Aada-täti synnytti sen pienen uuden kaverin, jonka nimi on muuten Riemu. Se on poikavarsa ja aika ronski otteissaan, en tykkää leikkiä sen kanssa. Minua usein alkaa vähän pelottaakin kun Riemu riehuu minun vieressäni laitumella.
 
Minun paras kaverini Alpo on poikien laitumella ja se on tosi tylsää. Minä haluaisin olla Alpon kanssa kokoajan, se on sopivasti minun silmieni korkeudella ja olen oppinut siltä jo paljon ponimaisia konnankoukkuja! Minä olen tyttöjen laitumella, mutta meillä on kyllä myös yksi poika siellä, Pilkku, koska se ei kuulemma tykkää Remusta ja muista isoista pojista.
 
Minä olen päässyt jo monta kertaa järven rannalle Alpon kanssa, se on superhauskaa! Omistaja taluttaa meidät sinne ja sitten saamme leikkiä vesileikkejä. Minä juoksen aina järveen ja nopeasti takaisin kun tulee vilu. Minun tuuhea ja pehmeä harjani menee aina aivan takkuun järviretkillä ja siitä omistaja on aika usein kiukkuinen. Minusta meidän omistaja on vähän liian usein vihainen minulle ja Alpolle aivan tyhmistä jutuista. Usein yritänkin keksiä kaikkea hauskaa tekemistä, että omistajalle tulisi parempi mieli. Lempileikkimme järvireissuilla on ottaa ravikisat kesken kaiken. Omistaja ei tykkää juosta, tosi tylsää.
 
 
alma03.jpg
 
Tässä minusta muutama keväinen kuva, jotka meidän laiska omistaja unohti julkaista. Minä näytän kuulemma jo isolta tytöltä, mitä se sitten tarkoittaakaan. Joku puhui pulleasta mahasta, mutta minä olen vain pehmeä ja muodokas! Sitä paitsi syöminen on parasta hupia mitä tiedän.
 
Meidän omistaja aikoo aloittaa syksyyn mennessä ratsastustuntien ohjaamisen, kun meille tulee työntekijäksi joku ratsastuksenohjaaja. Pääsenköhän minäkin mukaan ratsastustunneille? Olen minä ainakin satulaa selässä kantanut ja vähän myös pieniä lapsia. Osaisin olla tosi hyvä tuntiponi!
 
Nyt pitää mennä, Hilppa hermoilee jo laitumella kun huomasi minun puuttuvan.
 
Hyvää kesäkuun jatkoa kaikille toivottaa Alma!

perjantai, 29. toukokuu 2015

OPPIPOIKA PALASI KOTIIN

Eilen oli, sen lisäksi että oli varmasti tämän alkavan kesän lämpimin päivä, myös hyvin jännittävä päivä, sillä pakkasimme mainiosti äitiponin työstä selvinneen Kimun traileriin ja ajelimme  Runorannan tallille, jossa meidät vastaanotti iloinen Ekholmin Melina tyttärineen. Reippailla heppahullun taimilla Emilialla ja Katrinilla oli kova kiire päästä paijaamaan Kimua ja etenkin Kimun "omistaja" Emilia oli ratketa onnesta nähdessään valkean satuponinsa pitkästä aikaa.

Kun Kimu saatiin turvallisesti tarhaan päiväheinien kimppuun, Emilia ja Katrin ilmoittivat, että heillä on meille ratsastusnäytös. Alpo odottikin tallin pesarissa tarkasti harjattuna ja tallin toinen pikkuponi käytävällä valmiina "esitykseen". Myös tyttöjen kaveri Milla tuli samalla lainaamaan valvotusti suomenpienhevosruuna Ruskoa. Tytöt ottivat pari hoitajaa mukaansa ja lähtivät kentälle kutsuen meidät perässään.

Alkuun Alpon kanssa ratsasteli vanhempi tyttö Emilia, joka kyllä kieltämättä oli ponin kanssa todella näppärän näköinen kaksikko. Oli niin mahtava huomata, että Alposta tykättiin ja poni itsekin suostui lasten poniksi muitta mutkitta. Naureskelinkin Melinalle, että eiköhän jätetä Alpo tänne kun se näyttää olevan niin tykätty.
 

P5260107.JPG

P5260113.JPG
 

Emilia esitteli kaikki taitonsa meille ja näytti mitä kaikkea Alpon kanssa oli harjoiteltu kevään aikana. Melina kertoi, että Alpo on tarjonnut Emilialle todella paljon oppia ja kokemusta ratsastuksesta ja äitinsä johdolla Emilialta sujuukin jo kaikki askellajit kiemuraurallakin mallikkaasti. Alpo on siis hoitanut työnsä esimerkillisesti, mikä on tietenkin hyvin ilahduttavaa. Paksuhan poni oli kuin mikäkin, mutta annettakoon se anteeksi. Kesällä ehtii tehdä hölkkälenkkejä kärryillä Vilkun tai Remun kanssa Alpo käsiponina.

Kun Emilia oli saanut esityksensä loppuun, vaihdettiin vähän ratsuja päikseen ja pistettiin Alpon selkään perheen kuopus Katrin. Kysäisin Melinalta epäluuloisena että ihanko varmasti Alpo tottelee tuollaista hippiäistäkin ja sain vastaukseksi hersyvää hihittelyä. Katrinin ja Alpon käynti uralla vaikutti ihan hyvältä, mutta kun Emilia nosti isomman ponin kanssa ravin ja Katrin kurvasi Alpolla kaksikon perään maiskutellen pontevasti, teki mieli pistää kädet silmien eteen.
 

P5260038.JPG
 

Aivan turhaan minä jännitin jälleen kerran, sillä Alpo lönkytteli tottuneesti vaalean ponin perässä ja kääntyi ympyrällekin pienen empimisen jälkeen reippaasti kun Katrin vienosti siirti sisäohjaa hieman ulospäin ponin kaulasta. "Alpo on mun paras kaveri!" Katrin hihkui ravista käyntiin siirtyessään ja halasi ponin kaulaa niin hartaasti, että taisi kyllä olla hippiäisen mielestä maailman mukavinta puuhaa tuo Alpolla köröttely.

Ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta sitten toinen hoitajista napautti Alpon kuolaimiin juoksutusliinan ja ohjasi ponin keskiympyrälle. "Ei kai ne nyt vaan laukkaa?" hämmästelin hiljaa Melinalle, joka käski vain seurata esitystä. Siinä ne pian olikin keskiympyrällä:  innoissaan laukkaava Alpo ja satulan etukaaresta lujaa puristava Katrin.

Olin kyllä todella otettu kaikesta. Siitä, että Alpo palasi taas kotiin. Siitä, että tytöt olivat suunnitelleet meille esityksen. Siitä, että Alposta oli pidetty niin valtavan hyvää huolta (ja maha-alueen koosta päätellen tytöt olivat antaneet sille muhkeasti nameja). Rohkeita ja reippaita pikkutyttöjä, kyllä kannatti lähettää Alpo Runorannan tallille oppipojaksi.

Alpo lähti meiltä vähän niin ja näin koulutettuna ja palasi tottuneena lasten ponina, jolta kuitenkin löytyi edelleen se pieni pilke silmäkulmasta. Katrin uhkasi muuttaa meille Alpon mukana. Lupasin, että kunhan likka vähän kasvaa, saa hän tulla pistämään meidän putet ruotuun.

Runorannan talliin voit tutustua nettisivujen kautta. Kiitos Melina niin Kimun lainaamisesta kuin Alpon koutsina olostakin. Teitte hienoa työtä tyttöjen kanssa!