Terveisiä tallilta, jonka omistaja-täti on hivenen univelkainen, kitannut pannullisia kahvia ja joutunut lykkäämään tätä postausta kokoajan. Nyt vihdoin tuli hetki, jolloin en ole kurkkimassa ponikarsinaan tai tekemässä hätiköiden tallirutiineja tavoitteena päästä taas mahdollisimman pian katsomaan tallin ensimmäistä ihmettä.

Kimu siis varsoi eilen aamuyöllä. Pidimme Mikon ja äitin kanssa vuorotellen vahtia tallissa, jotta pystyimme olemaan auttamassa tarvittaessa. Kaikki meni kaikin puolin hyvin, eläinlääkäri tuli aamulla käymään ja tarkisti pienen prinsessan ja sen väsyneen mutta huolehtivaisen emänsä. Tammavarsa oli hyvin odotettu ja toivottu tulokas, joka varasti sydämeni heti. Sen ensimmäisiä sekunteja. minuutteja ja tunteja on ollut mielenkiintoista seurata. Tämä kaikki on ollut älyttömän hyvää oppia tulevaa varsakesää varten, joskin tarvitsen varmasti vielä myös silloin tuttujen kokeneiden kasvattajien apua niin pienissä kuin suurissakin kysymyksissä.

Neidin isä on kirjava Brave Caribbean-ori. Ponin nimi päätettiin alustavasti jo tammikuussa emän omistajan kanssa: saammeko esitellä Runorannan Almiina!

2944963959_92cfd76556_o.jpg

2944964035_5d82d00532_o.jpg

teymurvisuals.jpg


Olin tietenkin jollain tasolla varautunut siihen, että tämä on sitten pieni ilmestys, onhan se sentään shetlanninponin varsa. Otuksen pienuus realisoitui kuitenkin vasta synnytyksen myötä. Almiina, tutummin varmaankin Alma, on äärettömän söpö kaikessa pienuudessaan. Tuntuu hämmentävältä alkaa huolehtia jostakin noin pienestä sillä mentaliteetilla, että kyseessä on ponin varsa, jolla on samat perustarpeet kuin aikuisillakin poneilla ja hevosilla.

Kimu-äiskä huolehtii lapsestaan vieroitukseen saakka meillä, minkä jälkeen Alma jää meille kasvamaan ja Kimu muuttaa kotiin, siis sinne samalle tallille jossa Alpo on oppikoulussa. Kyllä me vaan odotamme Alponkin paluuta hurjasti!

Arki pyörii nyt aika pitkälti Alman ja Kimun ympärillä ja sen lisäksi on huollettavana tallillinen muitakin hevosia. Jos blogissa on siis hiljaista, tiedätte ettemme ole hylänneet blogia, vaan elämä on täynnä lannanluontia ja pienen ponin askelien seuraamista kohti suurta maailmaa.