Kesäniityn ratsastuskoululla järjestettiin pienet harjoitusnäyttelyt eilen maanantaina. Tervetulleita olivat ratsastuskoulun omien kävijöiden lisäksi lähitallien hevostelijat. Kesäniityllä toimii perinteisten tuntien ohella monipuolinen hevostaitokoulu, jonka toimintaan tämäkin harjoitusnäyttelypäivä kuului. Mahtavaa, ettei nykyään oppi rajoitu vain tunteihin ja itse ratsastamiseen, vaan hevostaitokoululla oppilaat voivat suorittaa kursseja myös sellaisissa aiheissa kuten ruokinta ja varustehuolto. Harjoitusnäyttelyihin osallistuminen toimi Kesäniityn hevostaitokoulun oppilailla osana Näyttelyt tutuksi -minikurssia.
 
Minun kummityttöni Siiri on ratsastanut jo pitkään Kesäniityllä niin normitunneilla kuin minikursseillakin ja käy silloin tällöin meilläkin heppoja moikkaamassa. Saimmekin sitten Siirin kanssa idean, että hän osallistuu näyttelyihin meidän Hilpan kanssa, kun kaikki omat suosikit Kesäniityltä oli jo ehtineet mennä. Aluksi mietin muita hevosvaihtoehtoja, mutta lopulta kuitenkin päädyttiin Hilppaan siitä huolimatta, että minua hieman pelotti millainen soppa siitä tulee, onhan Hilppa ollut hieman kenkku koko talven.
 
Turhaa pelkäsin. Kuvat puhukoot puolestaan.
 
kADKjHEzOJLHcwydSujWmUs54GseaQ8rB8PM-LSv
 
hilppaposeeraa2.jpg
 
Siiri toimi Hilpan kanssa kuin vanha näyttelykonkari. Hilppa oli Siirin kanssa äärimmäisen tasainen ja ystävällinen, eikä se panikoitunut edes uudesta suuresta paikasta. Meidän viime syksyn aktiivinen "vierailla mailla" käyminen ei siis todellakaan mennyt hukkaan.
 
Kuvat muuten puhuvat puolestaan myös siinä tosiasiassa, että Hilppis on nykyään aika jykevä. Sillä on lihaksia, mahaa ja karvaa. Kaikinpuolin se näyttää nyt terveemmältä kuin meille viime syksyn alussa tullessaan, sellainen rimpulahan se vähän oli. On Hilpan kanssa kyllä tietoisesti pyrittykin kohottamaan kuntoa. Hankitreenejä on tullut tehtyä ja kentällä väännetty koulua enemmän tai vähemmän tosissaan.
 
 
hilppaposeeraa.jpg
 
Lopuksi aikuishepan oloinen Hilppa. Ja tyytyväisen näköinen vieläpä. Ja niin fiksu ja filmaattinen. Kummityttö sai harjoitusnäyttelyiden päätteeksi suorituksen kurssipassiinsa ja heppa herkkuja ja haleja.
 
Mainittakoon vielä, että Hilppa heitti hanskat tiskiin vasta, kun minä sitä traileriin lastasin. Eihän lapsetkaan uskalla vieraille kiukutella, joten ehkä siksi Hilppakin oli uudelle nuorelle käsittelijälleen hieman lempeämpi. Kotona Hilppa oli taas nälkäinen pirulainen, joka piti hirveää meteliä iltaruokien ollessa myöhässä. Turha ehkä haikailla helpon ja mutkattoman Hilpan perään.