Tänään oli tallilla erityisen kova hulina ja hälinä päällä, kun emännöimme pienet harjoitusestekilpailut marraskuun iloksi. Eilisenä iltana Mikko aurasi kentän siistiksi ja peukut pystyssä toivoimme, ettei uusi lumikuuro yllätä yön aikana. Hyvin pysyi kenttä siistinä kilpa-aamuun, joka aukesi tallilla kuin mikä tahansa päivä. Koirat pyörivät aamun jaloissa kuten yleensäkin ja ehtipä Viliskantti-Lumo saada estetolpasta päähänsäkin esteitä rakennellessani. Selvisimme onneksi säikähdyksellä, mutta kyllä se inhottavalta kuulosti kun ensin kuului karsea kopaus ja sitten pienen koiran vinkaisu. Huh.

Hevoset alkoivat käyttäytyä hermostuneesti vasta kun kisaajien autoja ja kuljetuskärryjä alkoi kurvata aitan takaa. Laku meni suunnilleen, Helmi nyrpisteli nokkaansa tarhan perimmäisessä kulmassa. Alpo vinkui kavereille tervetuliais-traditionsa ja loput kurkkivat kiinnostuneina hieman ihmetellen menoa. Meidän heppaset saivat tänään nauttia vapaapäivästä, lukuunottamatta Hilppaa jonka ylienergiat oli pakko saada pois reippaalla lauantailenkillä iltapäivällä.

Järjestimme neljä luokkaa, melkein kaikissa oli yli kymmenen osallistujaa ja toinen toistaan suloisempia ratsuja! Startattiin puomiluokalla ja päätettiin kisat 80cm luokkaan. Palkinnot jaoimme jokaisen luokan jälkeen, jotta kiireisimmät pääsi lähtemään heti oman luokan päätteeksi.
 

kilpailija.jpg
 
Mikko ja äiti olivat kilpapäivänä suuri apu. Edellisen päivän aurasurakan lisäksi Mikko järjesti parkkipaikalle näkyvät nauhat aitaamaan parkkialueen ja huolehti hevosten ruokinnasta ja muusta huollosta päivän ajan. Äiti auttoi tuomaroinnissa, palkintojenjaossa, koirien hoidossa ja esteiden asettelussa/purkamisessa.
 
Mikko innostui myös tavalliseen tapaansa valokuvaamaan. On se vaan mahtavaa, että meiltä löytyy kuvaaja ihan omasta takaa eikä tarvitse pyytää erikseen kuvaajia kotisivujen tai blogin kuvia varten. Itse olen täysi tunari valokuvaamisen suhteen, joten jätän mielelläni sen vastuualueeksi Mikolle. Tämänkin postauksen kuvat ovat tuttuun tapaan Mikon käsialaa.
 
PUCjiZih5cuDvq_fwWOSt8yuM2prQOshh2VFEnqY
 
Kilpailupäivä oli kokemuksena ainutlaatuinen. Nyt tiedämme miten varautua seuraavaan kilpapäivään, jos sellaiseen joskus hairahdumme. Emme ehkä nimittäin onnistuneet ihan täydellisesti emännöinnissä. Mutta ensi kertaa varten meillä onkin takataskussa sata ja yksi vinkkiä:
 
* Huomioi ratsastajat: auraa parkkipaikka ja siivoa tallitupa..
* Vie koirat hoitoon
* Kun kuitenkin unohdat hoitaa koira-asian kuntoon, pidä ne edes sisällä ja värvää naapurinlikat lenkittämään
* Laita palkintoruusukkeet jo edellisenä iltana tallituvan pöydälle
* Älä unohda mihin ruusukkeet laitoit
* Kun tuomaroit, keskity tuomarointiin. Muista etenkin laittaa sekunttikello päälle.
* Rentoudu ja muista hengittää.
* Älä yritä onnistua täydellisesti. Ketään ei loppujenlopuksi haittaa vaikka suupielessäsi onkin kuivunutta hammastahnaa ja herkkupalkinnoksi ehdit hankkia vain pari hikistä muumitikkaria. Loppujenlopuksi ketään ei haittaa. Hirveesti. 
 
Hyvää viikonlopun jatkoa!