Pitkäperjantai vietettiin tallilla vähän poikkeavissa merkeissä, kun Mikko sai minut ylipuhuttua edellisenä iltana lähtemään seuraavana päivänä Yläkokon ratsastuskoululle harjoitusestekisoihin. Emme ole Hilpan kanssa erityisemmin harjoitelleet esteitä vähään aikaan, mutta jokin pieni ääni päässäni sinä iltana sanoi, että tässä olisi nyt loistava tilaisuus korkata kisareissut käyntiin.

Hilpan kanssa meni todella hyvin etenkin matkustamisen ja verryttelyjen osalta. Matalat verryttelyesteet saivat Hilpan mukavan vastaanottavaiseksi ja tammaa oli helppo ratsastaa eteenpäin. Olin kyllä jo alusta asti todella yllättynyt koko hevosesta, sillä meillä oli oikeasti tosi hyvä tatsi suorituksiin heti verryttelyesteistä lähtien.

Starttasimme alkuun 50cm luokassa. Osaanottajia oli luokassa 15 ja joukossa oli kyllä varsin osaavan näköisiä ratsukoita, vaikka nämä olivatkin ratsastuskoulun pikkukilpailut. Kuvat ehkä puhuvat tämän luokan puolesta, katsokaa Hilppaa, miten söpöltä ja aikuishepalta se näyttääkään!

 

ransuhilppa1.jpg
ransuhilppa2.jpg
 
Luokka meni todella näppärästi eikä ihme, 50cm esteet olivat iisejä ja tammalla oli mukavaa. Tässä luokassa sijoituttiinkin toisiksi, hyvä me!
 
Sitten tapahtui jotakin ja lopulta löysin itseni 60cm radalta kiukkuisen tamman selästä yrittämässä ohjata sitä edes joten kuten esteiden suuntaan. Hilppa ei enää ensimmäisen luokan jälkeen ollut yhtään niin ystävällisellä tuulella ja yritti selkeästi ilmoittaa, että nyt riitti, lähdetään kotiin. Kyllä sai siis hommia tehdä ihan tosissaan, että pääsimme yhtenä kappaleena esteiden yli. Tässä luokassa sijoituksemme oli 8/19, mikä kyllä yllätti aikamoisesti.
 
Kisareissu kuitenkin alkoi hyvin lupaavasti, joten kotimatkalla pohdinkin olisiko ollut kokemuksen kannalta parempi olla osallistumatta 60cm luokkaan. Noh, jossittelut sikseen ja hymyssä suin kohti uusia kisapäiviä. Tämä nyt oli tämmöinen häslinkinen extempore-reissu selkeästi ja sellaisena pysyy muistoissa.