Katriinan tallin arki on kulkenut omalla painollaan parisen kuukautta. Kaikki on mennyt kutakuinkin oikein hyvin, Aadan tiineysuutisia ja Remun treenistä tulossa joitakin kuulumisia tuonnempana. Nyt on päällimäisenä mielessä meidän uusi putte: 6-vuotiaaksi kääntynyt ravi- ja ratsukoulutettu ruunaheppa Vilkkuri eli Vilkku.
 
Vilkku on aikamoinen luonne, mutta hyvään suuntaan menossa pikkuhiljaa. Meille Keski-Suomesta yksityisestä käytöstä saapuessaan se osasi kyllä jo suht paljon ratsuna, mutta käytöstavat olivat hukassa. Ensimmäisinä päivinä neuvoteltiin monta kertaa tunnissa ihan vain sellaisista yleisistä asioista kuten kumpi menee ensin ja miten tallikoiraa kohtaan käyttäydytään. Vilkku on herkkä ruunaksi ja pahoittaa mielensä tammamaisesti vähän siitä ja tuosta. Ratsastaessa Vilkku ei ole niinkään herkkä tai reipas, lähinnä se jumittaa heti kun ei viitsi tehdä jotakin ja on muutenkin askellukseltaan varsin tasainen löllykkä.
 
Vilkku on meillä ainakin ensi kesän läpi ja mikäli sen kanssa onnistutaan, jää se meille pidemmäksikin aikaa. Helppo työmaa tämä ruuna ei ole, mutta omanlaisensa söpöliini kuitenkin. Remun kanssa Vilkku otti jo pari kertaa yhteen kun uuden ruunan johtajarooli kyseenalaistettiin uusien tarhakavereiden joukossa. Vilkku nöyrtyi onneksi suht nopsaa alempaan asemaan, tekee ihan hyvää sille hieman asettua aloilleen ja ymmärtää, ettei hän ole maailman napa.
 
sh23.jpg
 
Täällä siis tutustutaan nyt uuteen puttekaveriin ja ihmetellään miten ne kaikki on pohjimmiltaan samanlaisia jääräpäitä. Toisaalta Vilkku on yhtä hyvä maastomopo kuin muutkin putet: ei säiky ei sitten mitään.