Kuten nyt varmasti jokainen lukija ja kävijä on huomannut, on Putet allekirjoittaneen lemppareita ja pikkuponien ohella vievät yhä vain enemmän ja enemmän tilaa ajatuksista ja tallista.

Aadan maha kasvaa kasvamistaan. Äitiputte on ollut oikein hyväntuulinen ja terve, onneksi. Sitä liikutetaan edelleen ratsain, muttei ihan joka päivä. Satulasta joudutaan varmaankin luopumaan pian, sillä Aada aristaa jo mahanalusta hieman ja on jopa näyttänyt kärttyisämmän puolensa luimuillessaan vyötä kiristäessä satunnaisesti. Vielä ollaan menty satulalla, kun ei joka ratsastuskerta ole ollut tappelua vyön kanssa. Varmaan jo ensi viikolla alkaa maastolenkit satulatta. Aadalla on ratsastettu kuolaimetta koko tämän vuoden alku ja näyttää siltä, ettei kuolaimiin tarvitse palata. Aada-löllykkä on ihan yhtä kiva kuolaimettomilla, sitähän ei tiedä miten sen saa kesän tullen maastossa pois ojista ruohon ääreltä.


merjatuunanen.jpg

Aada ei näytä kuvissa, etenkään ylälolevassa, laisinkaan itseltään. Livenä se näyttää, noh, isolta.

aada12.jpg

Hilppa sen sijaan on ollut ärsyttävä. Siinä missä Aada loistaa ja on suorastaan puhjennut kukkaan tiineyden myötä, on Hilppa kiukkuinen, lumisadetta inhoava ja kaikkille häntäänsä huiskiva tiukkapipo. Se on ottanut bestiksekseensä Lakun ja kulkee sen perässä harva se hetki. Kaksikko syö samasta heinäkasasta, mutta muut eivät ole kutsuttuja heinäkekkereille. Hilppa on saanut jo vähän tuhoakin aikaan napsiessaan tarhalauman jäseniä ruhjeille.

Että miten voikaan olla niin erilaisia nuo äiti ja tytär. Laku-parka ei oikein osaa sanoa juuta eikä jaata, lähinnä se on tyytyväinen kun joku kuhnuttaa vieressä, mutta välillä Hilppa komentelee ruunankin pois heiniltä.

Tiedä sitten mitä tapahtuu, kun Laku lähtee uuteen kotiin. Ruunalle tosiaan löydettiin uusi hyvä omistaja ja muutto on pian lähellä. Huoliiko kukaan Hilppaa kamukseen tai oikeastaan pitäisi ehkä kysyä huoliiko Hilppa ketään. Se jää nähtäväksi.

Remusta ei nyt ole kuvia, mutta puttepojan kuulumiset ovat aika positiiviset, joskin neutraalit. En ole edennyt sen kanssa tasollisesti yhtään, eli edelleen työstetään vanhoja tuttuja juttuja ja käydään sunnuntailenkeillä viikollakin. Remussahan olisi siis potentiaalia ainakin heA-tasolle ja sillä olisi mahdollista kisata ihan kunnolla, mutta allekirjoittanut jänistää ja pysyttelee ainakin toistaiseksi kotona. Ollaan me kyllä pari kertaa valmentaudutta, mutta silloinkin valmentajat on suostuteltu meille eikä me olla sinänsä näyttäydytty aitojen tuolla puolen. Vielä.