Melkein unohdin kertoa Hilppiksen kuulumisia. Siitä ei oikein ole ollut mitään uutta kerrottavaa, paitsi nyt. Loppiaisena minulla oli luonnollisestikin vapaapäivä, joten vastasin aamu- ja päivätallin teosta. Päiväheinät tarhaat viskattuani siistin vähän pihaa ja vaihdoin lämpimät vedet tarhoihin jne. Jossain vaiheessa huomasin miten Hilppa tarkkaili touhujani tarhasta. Ihmettelin aluksi, sillä se ei koskaan ole ollut erityisen utelias. Se oli hotkinut heinänsä ennen muita ja räpsyripsineen möllötti seuranani. Siinä vaiheessa mietin, että voi Hilppa, kovin olet vähälle huomiolle jäänyt, ja päätin että tänään on Hilpan vuoro päästä töihin, etenkin kun se vaikutti suorastaan aurinkoiselta.
 
8272212096_b050ca83da_o.jpg
Hieno nuori neiti, kovasti se vain jo kasvaa ja aikuistuu!
 
8271126265_51afcb6564_b.jpg
 
Innostuin valokuvaamaan Hilppaa kun minun oli aikomuksenani hakea se tarhasta. Hilppa teki heti selväksi, että hänellä on hauskaa ja hän tykkää kirmata karkuun juuri nyt. Siellä se viiletti pitkin isoa tarhaa yksinään, ei lähtenyt muut tammat mukaan juoksemaan. Välillä se tuli rapisevan pussin perässä taskuilleni ja kääntyi heti pois kun yritin ottaa kiinni. Tätä jatkui sen verran pitkään, että ehdin jo muuttaa mieleni. -Ei sitten, ei tehdäkään mitään kivaa, huusin tammalle, joka laukkasi epäilyttävästi kohti tarhan aitoja. -Et mene läpi! karjaisin jossain vaiheessa pelästyneenä, mutta onneksi Hilppa on jo melkein aikuinen ja fiksu, eihän se viitsi aiheuttaa sellaista katastrofia. Kop kop, katsotaan vaan koska seuraa postaus siitä, kuinka Hilppa johdatti tammat metsäseikkailulle aitojen tuolle puolen.
 
 
8272212508_d273b1f8d0_b.jpg
 
Hilppa oli mukavan rauhallinen hoitaessa. Siitä hyvästä se sai tietysti pari herkkupalaa kun hoitotoimenpiteet oli saatu tehtyä. Sää oli loppiaisena mukavan aurinkoinen ja pakkasta juuri sopivasti. Kävimme siis Hilpan kanssa peltokävelyllä ilman satulaa. Kävelyksi se ei tosin jäänyt, sillä tamman tuntuessa mielettömän hyvältä ratsastin myös ravia ja laukkaa ympyrällä. En tiedä mitä Hilpalle on tapahtunut, mutta jotenkin se on paljon tasapainoisempi mielenliikkeiltään ja helpompi ratsastettava. Ehkä se on tehnyt uudenvuodenlupauksen, että aikuistuu. Tai ehkä minun on vain myönnettävä, että Hilpasta on kasvamassa ihan hyvä hevonen. Sellainen, jonka kanssa hommat tosiaan ehkä jopa sujuvat.
 
Tulin tänään pohtineeksi Aadan tulevaa varsaa. Tulevan lapsosen isä on hyväluontoinen kenttäratsu, joten voihan se olla mahdollista, että me saadaan inasen Hilppaa iisimpi uusi varsa talliin. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
 
Nyt jatkan kotisivujemme kanssa puurtamista. Uutta ulkoasua olisi luvassa, samoin vähän päivitettyä toimintakuviota jne. Katsellaan ja kuulostellaan..