Eilen oli, sen lisäksi että oli varmasti tämän alkavan kesän lämpimin päivä, myös hyvin jännittävä päivä, sillä pakkasimme mainiosti äitiponin työstä selvinneen Kimun traileriin ja ajelimme  Runorannan tallille, jossa meidät vastaanotti iloinen Ekholmin Melina tyttärineen. Reippailla heppahullun taimilla Emilialla ja Katrinilla oli kova kiire päästä paijaamaan Kimua ja etenkin Kimun "omistaja" Emilia oli ratketa onnesta nähdessään valkean satuponinsa pitkästä aikaa.

Kun Kimu saatiin turvallisesti tarhaan päiväheinien kimppuun, Emilia ja Katrin ilmoittivat, että heillä on meille ratsastusnäytös. Alpo odottikin tallin pesarissa tarkasti harjattuna ja tallin toinen pikkuponi käytävällä valmiina "esitykseen". Myös tyttöjen kaveri Milla tuli samalla lainaamaan valvotusti suomenpienhevosruuna Ruskoa. Tytöt ottivat pari hoitajaa mukaansa ja lähtivät kentälle kutsuen meidät perässään.

Alkuun Alpon kanssa ratsasteli vanhempi tyttö Emilia, joka kyllä kieltämättä oli ponin kanssa todella näppärän näköinen kaksikko. Oli niin mahtava huomata, että Alposta tykättiin ja poni itsekin suostui lasten poniksi muitta mutkitta. Naureskelinkin Melinalle, että eiköhän jätetä Alpo tänne kun se näyttää olevan niin tykätty.
 

 

Emilia esitteli kaikki taitonsa meille ja näytti mitä kaikkea Alpon kanssa oli harjoiteltu kevään aikana. Melina kertoi, että Alpo on tarjonnut Emilialle todella paljon oppia ja kokemusta ratsastuksesta ja äitinsä johdolla Emilialta sujuukin jo kaikki askellajit kiemuraurallakin mallikkaasti. Alpo on siis hoitanut työnsä esimerkillisesti, mikä on tietenkin hyvin ilahduttavaa. Paksuhan poni oli kuin mikäkin, mutta annettakoon se anteeksi. Kesällä ehtii tehdä hölkkälenkkejä kärryillä Vilkun tai Remun kanssa Alpo käsiponina.

Kun Emilia oli saanut esityksensä loppuun, vaihdettiin vähän ratsuja päikseen ja pistettiin Alpon selkään perheen kuopus Katrin. Kysäisin Melinalta epäluuloisena että ihanko varmasti Alpo tottelee tuollaista hippiäistäkin ja sain vastaukseksi hersyvää hihittelyä. Katrinin ja Alpon käynti uralla vaikutti ihan hyvältä, mutta kun Emilia nosti isomman ponin kanssa ravin ja Katrin kurvasi Alpolla kaksikon perään maiskutellen pontevasti, teki mieli pistää kädet silmien eteen.
 

 

Aivan turhaan minä jännitin jälleen kerran, sillä Alpo lönkytteli tottuneesti vaalean ponin perässä ja kääntyi ympyrällekin pienen empimisen jälkeen reippaasti kun Katrin vienosti siirti sisäohjaa hieman ulospäin ponin kaulasta. "Alpo on mun paras kaveri!" Katrin hihkui ravista käyntiin siirtyessään ja halasi ponin kaulaa niin hartaasti, että taisi kyllä olla hippiäisen mielestä maailman mukavinta puuhaa tuo Alpolla köröttely.

Ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta sitten toinen hoitajista napautti Alpon kuolaimiin juoksutusliinan ja ohjasi ponin keskiympyrälle. "Ei kai ne nyt vaan laukkaa?" hämmästelin hiljaa Melinalle, joka käski vain seurata esitystä. Siinä ne pian olikin keskiympyrällä:  innoissaan laukkaava Alpo ja satulan etukaaresta lujaa puristava Katrin.

Olin kyllä todella otettu kaikesta. Siitä, että Alpo palasi taas kotiin. Siitä, että tytöt olivat suunnitelleet meille esityksen. Siitä, että Alposta oli pidetty niin valtavan hyvää huolta (ja maha-alueen koosta päätellen tytöt olivat antaneet sille muhkeasti nameja). Rohkeita ja reippaita pikkutyttöjä, kyllä kannatti lähettää Alpo Runorannan tallille oppipojaksi.

Alpo lähti meiltä vähän niin ja näin koulutettuna ja palasi tottuneena lasten ponina, jolta kuitenkin löytyi edelleen se pieni pilke silmäkulmasta. Katrin uhkasi muuttaa meille Alpon mukana. Lupasin, että kunhan likka vähän kasvaa, saa hän tulla pistämään meidän putet ruotuun.

Runorannan talliin voit tutustua nettisivujen kautta. Kiitos Melina niin Kimun lainaamisesta kuin Alpon koutsina olostakin. Teitte hienoa työtä tyttöjen kanssa!