Meillähän oli se tallikoirakuume tässä alkuvuodesta Mikon kanssa. Noh, asiat ovat nyt johtaneet pikkuhiljaa toiseen ja nyt meillä on kuin onkin tallikoira. Pikkukoirat Possu ja Lumo käyvät edelleen tuttuun tapaan välillä tallilla vierailemassa, mutta vakituisesti ne jatkavat elelyään äitini luona. Pikkuiset olivat jo syksyllä aika paljon äitini hoivissa ihan olosuhteiden pakosta: kun eivät pysy pihassa, eikä niitä tallin arjessa kukaan ehdi kokoaikaa vahtia ja narussa pitäminen nyt ei oikein tunnu oikealta ratkaisulta. 
 
On tietenkin hieman kyseenalaista tehdä tälläisiä muutoksia, onhan kyseessä elävät olennot. Joku voisi nyt sanoa, ettei me ansaita koiraa ollenkaan, kun pienetkin vain viskataan toiselle omistajalle. Todellisuudessa Possuhan on äitini koira alunperinkin ja Lumo Possun bestis, eli oikein hyvin ovat sopeutuneet elämään äitini luona ilman tallikoiralle ominaista vapaana juoksentelemista ja arjessa mukana oloa. Äitini on muutenkin jäämässä hieman vähemmälle työlle meidän tallilla, joten aikaa koirille riittää. En voisi parempaa omistajaa Lumolle toivoa!
 
Sitten siihen uutukaiseen pumpulinpehmeään tallikoiraan. Hän on Malla, sekarotuinen (ainakin bordercollieta) 3-vuotias narttukoira, joka päätyi meille heitteillejätön kautta. Malla on asunut viereisen kunnan löytöeläinkodissa jo yli puoli vuotta, mutta kukaan ei ole sitä kaivannut. Malla asuu nyt meillä sillä varauksella, että jos omistaja joskus ilmaantuu, neuvotellaan sitten omistajuudesta. Todennäköisesti Malla jää meille ihan kokonaan. Tietenkin sitä toivotaan mekin, sen verran on ihastuttava neiti.
 
 
malla1.jpg
 
Malla on tiedon mukaan ollut varautunut ja arka löytöhetkestä lähtien. Tosin Malla on myös äärimmäisen leikkisä ja valpas. Hevoset, traktorit ja muut olivat Mallalle uusi juttu, mutta viime päivinä koira on jo päässyt yhteisymmärrykseen tallin arjen kanssa. Ensin Malla haukkui hevosille hirvittävästi ja talikot pelottivat. Nyt Malla jo nöpöttää vieressä karsinoiden siivouksen ajan ja tarhasta hevosta hakiessani tuo keppiä luokse ja yrittää välillä käydä tarhoissakin hevosia moikkaamassa. Malla on kuitenkin hyvin tottelevainen, joten esimerkiksi aidan ali kuikuilevalle koiralle ei tarvitse kuin vähän murahtaa, niin muistaa koira jo mitkä ne säännöt oikein olivatkaan.
 
Mikko ja Malla ovat aivan bestiksiä. Eniten Malla myös tottelee Mikkoa, joten arvojärjestys on siellä kunnossa. Minä en ole vielä uskaltanut käydä hevosella maastossa niin, että Malla tulisi vapaana mukana. Mikko sen sijaan kävi jo tänään aamupäivällä Remulla maastossa ja antoi Mallan juosta mukana. Hyvin kuulemma meni. En epäile kyllä yhtään, sen verran vahva molemminpuolinen luotto noilla kahdella on.
 
Vieraita kohtaan Malla on ystävällinen eikä sillä ole ainakaan vielä vahvaa vahtiviettiä. Lähinnä se huolehtii aina, että lauma pysyy kasassa. Mikko se ei malttaisi päästää laisinkaan silmistään.
 
Varautukaa siis tallilla käydessänne heittämään keppiä reippaalle koiralle. Ihan äkkiarvaamatta ei Mallaa kannata mennä silittelemään, mieluiten antaa sen itse tulla luokse ja tutustua rauhassa, hieman arka kun on.