IMG_8814.jpg
 
Meillä on täällä varsin huomionkipeä äitiponi. Sitä saisi olla kokoajan sylittelemässä ja halimassa. Harjaustuokiot sen sijaan on ponin mielestä vähän ikäviä, etenkin mahan alue on hyvin herkkä. Mutta silti se olisi mieluiten hoidettavana kuin tarhailemassa.
 
Kimu on ollut meillä nyt kymmenisen päivää ja tuntuu jo vähän kuin omalta. Yhtä lailla huolehdin sen hyvinvoinnista kuin omienikin, tosin Kimu kyllä verottaa pallovatsansa kanssa extra-aikaakin.

Lenkitän ponia melkein päivittäin. Usein toisessa kädessä on jompi kumpi koirista, toisessa Kimu. Muutaman kerran ollaan oltu sellaisella kokoonpanolla, että minä kävelen Viimalla ja pidän Kimua käsihevosena vieressä. Kimu on ollut ihan oma reipas itsensä, jos sillä ei olisi niin suurta vatsanseutua, voisi luulla tamman olevan vireä nuori poni.
 
Jos meillä olisi tilaa ja rationaalinen syy uudelle ponille, jäisi Kimu ehdottomasti meille. Alpo on kuitenkin tulossa kotiin keväällä ja tilaa on oltava myös varsalle. Mielelläni Kimua paijaisin vielä pitkään ja tekisin pienoisen tutkimuksen sen käytöksestä. Haluaisin tietää millä tavalla Kimun käytös muuttuu kun varsa on jo vieroitettu ja ponitamma palaa tavalliseen arkeen.
 
Tänäänkin on tuttuun tapaan vuorossa pieni kävelylenkki, ehkä poiketaan ohuen lumipeitteen alla uinuvalle pellollekin kauhomaan. Mukaan lähtee näillä näkymin molemmat koirat. Lumo ja Possu ovat olleet aika paljon minun vanhempieni luona hoidossa, mutta tuossa naapurissahan ne ovat joten ei kauaksi tarvitse lähteä niitä moikkaamaan. Koira-asiaa muuten luvassa enemmänkin piakoin. Kyse lähinnä siitä, että tallivahtikoira olisi kiva, mutta meidän riiviöt eivät pysy vapaana pihassa ja ovat vähän omalaatuisia persoonia tallikoiran rooliin. Täällä siis haaveillaan tällähetkellä berninpaimenkoirasta, myös muutama muu rotu on heitetty ideaksi ilmaan hautumaan.
 
Olemme Mikon kanssa varsinaisia haaveilijoita, tai ehkä minä vähän vielä enemmän. Toiveita pitää aina olla, vai mitä?