Toivonmukaan meillä on vuoden loppuun mennessä tallissa myös yksi iso ratsu, jonka kanssa edetä ihan vaativan tason liikkeisiin. Opetusmestariksi sitä tässä kaavailen, tuttu valmentajakin on jo luvannut, että hänen oppiin päästäisiin kivalla alennuksella. En vielä ole päässyt koeratsastamaan yhtäkään potentiaalista, huonot markkinat tuntuu olevan harrastehevosilla tällähetkellä. Niitä vähän hienompia kyllä löytyy, mutta tässä pitäisi nyt kohdata todella selväpäinen luonne ja kivat perustaidot potentiaalina vaB nyt ainakin. Lisäksi hevosen pitäisi löytyä Suomesta. Voih, loputon suo!
Elokuun alusta alkaen pidän ratsastustunteja aina kun vain on halukkaita. Meille pääsee ihan muutaman tunnin varoitusajallakin tulemaan, reippaasti siis vaikka blogin kommentteihin viestiä jos tykkää tulla ratsastamaan. Itsenäisestikin saa tulla, maastoretkelle lähden myös viemään halukkaita.
Tuntikäytössähän on nyt siis shettikset Alpo ja Alma, ruunat Vilkku ja Pilkku (kylläpä niillä onkin rimmaavat nimet) sekä Aada-tamma. Ruunatunneilla mukana myös Remu-ori. Hilppa on mammalomalla, laskettu aika elokuun lopussa, ihanaa!
Tervetuloa siis tunneille! Myös niistä myynnissä olevista hepoista saa vinkata :-)
]]>
Kun Kimu saatiin turvallisesti tarhaan päiväheinien kimppuun, Emilia ja Katrin ilmoittivat, että heillä on meille ratsastusnäytös. Alpo odottikin tallin pesarissa tarkasti harjattuna ja tallin toinen pikkuponi käytävällä valmiina "esitykseen". Myös tyttöjen kaveri Milla tuli samalla lainaamaan valvotusti suomenpienhevosruuna Ruskoa. Tytöt ottivat pari hoitajaa mukaansa ja lähtivät kentälle kutsuen meidät perässään.
Alkuun Alpon kanssa ratsasteli vanhempi tyttö Emilia, joka kyllä kieltämättä oli ponin kanssa todella näppärän näköinen kaksikko. Oli niin mahtava huomata, että Alposta tykättiin ja poni itsekin suostui lasten poniksi muitta mutkitta. Naureskelinkin Melinalle, että eiköhän jätetä Alpo tänne kun se näyttää olevan niin tykätty.
Emilia esitteli kaikki taitonsa meille ja näytti mitä kaikkea Alpon kanssa oli harjoiteltu kevään aikana. Melina kertoi, että Alpo on tarjonnut Emilialle todella paljon oppia ja kokemusta ratsastuksesta ja äitinsä johdolla Emilialta sujuukin jo kaikki askellajit kiemuraurallakin mallikkaasti. Alpo on siis hoitanut työnsä esimerkillisesti, mikä on tietenkin hyvin ilahduttavaa. Paksuhan poni oli kuin mikäkin, mutta annettakoon se anteeksi. Kesällä ehtii tehdä hölkkälenkkejä kärryillä Vilkun tai Remun kanssa Alpo käsiponina.
Kun Emilia oli saanut esityksensä loppuun, vaihdettiin vähän ratsuja päikseen ja pistettiin Alpon selkään perheen kuopus Katrin. Kysäisin Melinalta epäluuloisena että ihanko varmasti Alpo tottelee tuollaista hippiäistäkin ja sain vastaukseksi hersyvää hihittelyä. Katrinin ja Alpon käynti uralla vaikutti ihan hyvältä, mutta kun Emilia nosti isomman ponin kanssa ravin ja Katrin kurvasi Alpolla kaksikon perään maiskutellen pontevasti, teki mieli pistää kädet silmien eteen.
Aivan turhaan minä jännitin jälleen kerran, sillä Alpo lönkytteli tottuneesti vaalean ponin perässä ja kääntyi ympyrällekin pienen empimisen jälkeen reippaasti kun Katrin vienosti siirti sisäohjaa hieman ulospäin ponin kaulasta. "Alpo on mun paras kaveri!" Katrin hihkui ravista käyntiin siirtyessään ja halasi ponin kaulaa niin hartaasti, että taisi kyllä olla hippiäisen mielestä maailman mukavinta puuhaa tuo Alpolla köröttely.
Ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta sitten toinen hoitajista napautti Alpon kuolaimiin juoksutusliinan ja ohjasi ponin keskiympyrälle. "Ei kai ne nyt vaan laukkaa?" hämmästelin hiljaa Melinalle, joka käski vain seurata esitystä. Siinä ne pian olikin keskiympyrällä: innoissaan laukkaava Alpo ja satulan etukaaresta lujaa puristava Katrin.
Olin kyllä todella otettu kaikesta. Siitä, että Alpo palasi taas kotiin. Siitä, että tytöt olivat suunnitelleet meille esityksen. Siitä, että Alposta oli pidetty niin valtavan hyvää huolta (ja maha-alueen koosta päätellen tytöt olivat antaneet sille muhkeasti nameja). Rohkeita ja reippaita pikkutyttöjä, kyllä kannatti lähettää Alpo Runorannan tallille oppipojaksi.
Alpo lähti meiltä vähän niin ja näin koulutettuna ja palasi tottuneena lasten ponina, jolta kuitenkin löytyi edelleen se pieni pilke silmäkulmasta. Katrin uhkasi muuttaa meille Alpon mukana. Lupasin, että kunhan likka vähän kasvaa, saa hän tulla pistämään meidän putet ruotuun.
Runorannan talliin voit tutustua nettisivujen kautta. Kiitos Melina niin Kimun lainaamisesta kuin Alpon koutsina olostakin. Teitte hienoa työtä tyttöjen kanssa!
]]>
Noh, mitäpä tekee typerä putenomistaja tässä vaiheessa. Ravaa hetken tasatakseen tilanteen mutta joutuukin sitten estekärpäsen puraisemaksi ja päättää käyttää loppuajan pikkuesteisiin. No niin ja tässä kohtaa Vilkku myhäilee itsekseen ja ajattelee "okei eli jos minä itse ehdotan hyppelyä, silloin hypellään".
Hevoskannassa vaihtuvuus on ollut melkoisen suurta koko kevään. Laku ja Vanja lähtivät helmikuussa uuteen kotiin ratsastuskouluun ja hieman sen jälkeen Viima lähti ylläpitoon tavoitteellisempaan käyttöön toisaalle. Viima-ponin laadukkuus tuntui meillä valuvan hukkaan, joten päätös oli todella optimi tässä tilanteessa.
Kaikkien harmiksi Marja joutui muuttamaan muiden töiden perässä 300 kilometrin päähän meistä, joten hän pakkasi ihanan Hiisu-tamman mukaan ja sanoi hyvästit. Mielelläni olisin Marjan pitänyt meillä rutkasti pidempään, niin iso apu hänestä oli! Maja-ponikin vaihtoi maisemia omistajan opiskelujen myötä muualle.
Näiden muutosten myötä meillä oli siis paljon tilaa tallissa. Vaan eipä ole enää. Päätallissa asustelevat Hilppa, Aada ja Alma (sekä hetken aikaa Kimu, jonka tilalle tulee pian Alpo), aitassa edelleen Remu ja uudehko putte Vilkku. Noh, tämä kööri kantavine ja nuorine hevosineen ei selkeästi ollut tarpeeksi haastava kuvio, tai sitten minulla vain napsahti päässä pahemman kerran, mutta jokatapauksessa viikonloppuna meille muutti täplikäs knabstrup-ruuna Pilkku..
Pilkusta kuulette varmasti jatkossa, ainakin tuo meidän tallityttö Melissa on luvannut kirjoitella vuokraponinsa kanssa vietetyistä päivistä kun tallitöiltä ja Hilpan paijaamiseltaan ehtii. :') Tosiaan Pilkku on nyt lähinnä Melissan käytössä, tietenkin itsekin sillä ratsastelen mutta enimmäkseen sen kanssa treenaa Melissa vähän niinkuin palkkana tallitöistä.
Melissaakaan en ole ehtinyt esitellä täällä blogin puolella. Tyttö on kuitenkin ollut mukana tallin arjessa enemmän tai vähemmän ihan sieltä ekoista tallin olemassaolon päivistä lähtien. Tämän kuun alussa Melissa aloitti kuitenkin ihan oikeat työt meillä ja saa oikean palkan lisäksi ratsastaa Hilpalla ja Pilkulla itsenäisesti. Melissa on ollut äärimmäisen ihana apu ja hepat tykkäävät tosi paljon meidän taitavasta 14-vuotiaasta tallinpitäjän alusta. Meillä on Melissan kanssa ollut puheita, että likan täyttäessä 18 saa hän hoitoonsa koko tallin ja minä tulen hänelle töihin. Vitsillähän me tietenkin suunnitellaan tälläisia, mutta kyllä on vain ahkera ja taitava tuo meidän talliapuri!
Tuo Pilkku ei ihan vielä ole kotiutunut: se on kokoajan hieman varuillaan ja Alma & Hilppa ei mukamas ole yhtään kivoja ulkoilukavereita. Tarkoitus olisi Kimun lähdön jälkeen siirtää kaikki päätallin hevoset yhteiseen tarhaan. En tiedä onko sekään sitten kovin kummoinen idea. Ehkä hairahdun ostamaan vielä yhden ruunan Pilkun kaveriksi jos se ei ala kaverustua meidän puttejen ja ponien kanssa.
Aittaan saatiin Remulle ja Vilkulle uusi poikaputte kaveriksi. Leena Elorannan omistama Pilke-ori vaikuttaa varsin positiiviselta tapaukselta. Omassa pikkutarhassaan sairastava Remu otti uuden asukkaan vastaan puhisten ja mahtaillen pöyristyneenä. Vilkku, Pilkkeen uusi tarhakaveri, oli heti samalla aaltopituudella orin kanssa ja otti kyllä todella mielekkäästi uuden kaverin vastaan. Pilke ei alkuun oikein lämmennyt Vilkun remuamisehdotuksille, mutta kyllä ne jo saapumispäivän iltana juoksentelivat iloisesti yhdessä Remun tuijottaessa happamana aidan toiselta puolelta.
Ja sanonpa tähän samaan syssyyn vielä senkin, että meillä on etsinnässä Alman ja Alpon kaveriksi yksi vanhempi poniruuna. Ja sanonpa nyt vielä senkin, että aiomme rakentaa shettispihaton syksyyn mennessä.
Joskus sitä toivoo, että olisimme pitäneet tallia jo vuosia ja toiminta olisi hahmottunut omiin raameihinsa. Tässä sitä haetaan ja mallaillaan, ehkä ei tule koskaan valmista, onhan sekin yksi ratkaisu..
]]>Eläinlääkäri ei osannut arvioida paranemisaikaa, mutta kaavaili että kesään mennessä saa taas ratsastaa. Nyt Remu siis ulkoilee postimerkkitarhassa yksinään Vilkku aidan toisella puolella. Harmittaa tietenkin, mutta eiköhän tästä selvitä kun on kivat naapurintytöt taluttelemassa toipilasta samalla kun Aadaakin huoltavat. Kuulostan laiskalta omistajalta kun talutusreissut ei nappaa, mutta kun sitä hommaa tosiaan on joka päivä jokaiselle sormelle niin on kyllä lohduttavaa että tallitytöt jaksavat puuhata maastakäsinkin puttejen kanssa.
Asia, josta halusin kertoa on siis se, että nyt kun Aada ja Remu on pois pelistä niin sanotusti, on minulla aikaa keskittyä Hilppaan ja Vilkkuun. Hilppistä ei tällä hetkellä treenailla mitenkään erityisen vakavasti, lähinnä muistellaan miten ne väistöt menikään ja hypätään pikkuesteitä silloin tällöin. Kisoissa aiotaan käydä näyttäytymässä kevään mittaan lisää, mutta ei meillä Hilpan kanssa mitään suurempia unelmia ole, kunhan möllötellään ja yritetään ainakin tykätä toisistamme. On mukava keskittyä sen kanssa ihan vain arjen askareisiin ja esimerkiksi harjata tammaa pitkään ja vain olla sen kanssa. Siinä oppii valtavan paljon hevosesta ja molemminpuolinen side lujittuu selkeästi.
Herra Vilkkusen kanssa on suunnitelmissa vaikka ja mitä. Aloitimme tällä viikolla Aakkulan tallilla ratsastustunnit ja käymme siellä nyt ainakin sen neljä kertaa ohjatulla tunnilla. Vilkku onkin tällähetkellä se The Putte, jonka kanssa on eniten tavoitteita ja suunnitelmia. Jouduttiin eilen klippaamaan Vilkku, sillä se oli maanantain tunnin jälkeen todella hikinen. Paksukaisen karvakaverin on helpompi työskennellä kun on hengittävä karvakuontalo yllä.
Pienille tallitytöille en Vilkkua uskalla antaa hoidettavaksi, sen verran arvaamaton tuo niin kovin söpön näköinen muhku on. Siksi Vilkun kanssa on nyt tullut puuhasteltua extrapaljon. Se on itse haettava tarhasta, hoidettava ja ratsastettava. Sitä ei kehtaa tai uskalla antaa kenenkään muun vastuulle, sillä olen jo kerran joutunut häpeämään antaessani Vilkun talutettavaksi Hiisun omistajalle Marjalle. Tehtävänä oli kuskata Vilkku päätallista aitan tarhaan ja sillä matkalla Vilkku jo onnistui karkaamaan. "Se vaan lähti" sanoi Marja ja tiesin vallan hyvin mitä hän tarkoitti. Se todellakin vaan lähtee kun niin päättää ja siinäpä olet sitten ilman hevosta, turha on jäädä kiskomaan narun päästä.
Onneksi Vilkku on myös perin tyhmä ja antaa kiinni hyvin helposti. Toisinaan tuntuu että tällä ruunalla on vain muutama ruuvi löysällä eikä se aina itsekään ymmärrä miksi toimii niinkuin nyt toimiikaan. Riittää että on tyhjä muovipussi taskussa: Vilkku juoksee aina syliin herkkujen toivossa pussin kahinan kuultuaan. Sympaattista ja lohduttavaa, mutta ei Vilkku ainakaan mikään järjenjättiläinen ole..
Näihin kuulumisiin ja tunnelmiin jääköön tämä postaus. Kerrotakoon myös, että meille on ehkä muuttamassa kevään ja kesän ajaksi vielä yksi suomenhevonen.. Tämä on kuitenkin vasta puheen tasolla, joten en uskalla vielä kertoa enempää. Pidetään kuitenkin peukkuja että kaikki menee niinkuin suunnitellaan, uudet hevoskaverit ovat aina tervetulleita!
]]>