Leuto kevätsää ja oma pieni punainen Hippulainen kärryjen eteen, kuulostaa aika hyvältä vai mitä? Talven aikana Hilpan kanssa harjoiteltiin muutaman kerran ohjasajoa kentällä ja tutustuttiin kärryihin ihan hiljakseen. Tänään ajettiin ekaa kertaa kunnon lenkki, voi sitä jännityksen määrää!
Hilppahan on täysin ratsu niin suvultaan kuin koulutukseltaankin. Monipuolisena puttena ja heppatätinä me kuitenkin ollaan Hippulan kanssa todistettu, että kyllä meistä on vähän tähänkin.
Hoidin pihassa hieman epäröivän oloisen Hilpan, joka varsin hyvin tiesi mitä on luvassa. Kärryhommiin lähdettäessä Hilppa harjataan aina pihassa, ratsastamaan lähtiessä hoitopaikkana on aina pesari. Hilppa otti reippaasti vastaan varusteet ja kärrytkin saatiin Mikon kanssa väkerrettyä oikein simppelisti mukaan. Hilppa on kyllä jo niin iso tyttö että ihan itkettää, miten se kasvoi niin nopeasti?
Niin sitä sitten lenkkeiltiin. Ehdin vähän unelmoidakin kun oli niin letkeää kyytiä. Pohdin josko Hilpasta olisi ihan jopa siihen, että ottaisin matkakaveriksi Alpon toiseen käteen kävelemään rinnalle. Olisikohan Hilpasta siihen vai olisikohan se inasen liikaa? Voi olla, että koska Hilppa nyt on sisäistänyt kärryilyn jujun, olisi uusi ponikaveri vähän liikaa. Sehän tarkoittaisi jälleen yhtä uutta jännittävää asiaa päiväjärjestykseen.
Kyllä sai olla ylpeä kaikesta siitä työstä, mitä Hilpan kanssa talvella asian parissa tehtiin, ottaen huomioon myös sen, että treenasimme samalla myös ratsastuksessa todella paljon ja vaativiakin asioita. Hieno Hippula!
Aloin tässä jo pohtia, että josko Hilpasta olisi äidiksi jo ensi vuoden kesällä. Voihan sitä tämän vuoden lopullekin vielä astuttaa, mutta kyllä kesä on varsojen aikaa. Ehkä ei siis ihan vielä ole Hilpan aika siitostamman hommiin.
Mites teidän hevoset, löytyykö samanlaisia tarinoita hevosten monipuolisuudesta? Ilolla kuulisin miten lukijoiden puttejen (ja miksei muidenkin) kanssa ollaan treenattu kärryhommia ratsutaustalla.
Kommentit