Nämä hevosjoukossa tapahtuvat jatkuvat uudistukset ovat nyt ehkä tulleet hetkeksi päätökseen. Hilpan jälkeenhän lähti Jarru ja nyt tallissa on jo kaksi uutta. Tänään esittelen blogissakin meidän orin, 12-vuotiaan Pärren Järeän. Se on työhevossukuinen (i. Jäksteri e. Hetekka), kooltaan jykevä ja luonteeltaan halinalle. Aittatalli odottaa edelleen valmistumistaan, joten sekä Viima että Remu ovat nyt päätallin asukkaita hetken. Sieltä ne siirtyvät aittaan kumpikin omista syistään heti kun saadaan remontti valmiiksi.

Remun kanssa tavoitteena on näin ensi alkuun täydellinen yhteisymmärrys. Kun orin kanssa on johtajuus ja muutenkin kaikki henkiset sävelet selvät, alamme kuulostella miten hevonen toimii painoavuilla ja kuolaimettomalla. Mahtavaa olisi päästä valmentautumaan viikoittain, sillä orissa on potentiaalia. Se on paljon taitavampi kuin minä ja tulee varmasti opettamaan minulle paljon. Sen virallinen koulutustaso on ihan vain helppo B, mutta on selkeästi osaavampi tiettyjen asioiden osalta.

Kasvattajalta, joka siis on Remun ainoa edellinen omistaja, kuulimme, että vikellystäkin kannattaa kokeilla. Eilen siihen tuli loistava tilaisuus kun kummityttökatraani tuli kylään. Ystäväni Johanna tuli Siinan, Ilonan ja pikku-Annin sekä miehensä Oton kanssa meille koko iltapäiväksi puuhastelemaan. Ensin käytiin paijaamassa Alpoa ja siirryttiin sitten jännittävään ohjelmanumeroon: vikellystä ihan oikealla orilla!

Siina ja Ilona käyvät ponitunneilla ratsastuskoululla, mutta eivät ole ikinä vikeltäneet. Ei ihme että tyttöjä vähän jännitikin, vaikka myös meinasivat kyllä puhjeta innostuksesta! Remu käyttäytyi koko ajan kuin vanhan tekijän kuuluukin: möllötti ja odotti, kuunteli ja totteli.

Isompien tyttöjen kanssa tehtiin selässä vähän temppuja ja käveltiin rauhakseen ympyrällä. Siina pääsi myös ravaamaan, tosin ilman temppuja.

sti7.jpg
Todella hyväkäytöksinen Remu Ilonan silittettävänä.

 

sti9.jpg
Kaikki kyydissä! Remu taisi aavistaa, että nyt on kyydissä kallis lasti. Vasemmalta oikealle Siina, Anni & Ilona.
 
Loppupäivä siivottiin tallia, harjattiin hevosia ja vietiin koiria lenkille. Kyllä täytyy sanoa, että on ihanaa kun saa olla näin suloisten tyttöjen kummitäti. Jäin iltatallin tekoon tippa linssissä, kun Johanna lähti perheensä kanssa kotia kohti ja Siina vielä ennen oven sulkemista hihkaisi "Oli tosi kivaa!" johon Ilona lisäsi: "Niin, sä oot tosi kiva kummitäti kun saa olla tallilla!".
 
Mahtavaa, että minulla on jotain annettavaa pienille ponitytöilleni. Mahtavaa on myös omistaa kullankallis Remu-nalle. Yhä ällistelen sen luonnetta, aivan kympin käyttö- ja halihevonen!