Uskaltauduin kirjoittamaan suositulle hevosfoorumille tallimme esittelyviestin. Odotin laimeaa vastaanottoa, onhan kyseessä uusi, täysin tuntematon talli täällä kirkonkylässä. Meillä on kuitenkin käynyt tällä viikolla useita uteliaita kyselemässä vuorahevosista ja tallipaikan etsijöitäkin olisi vaikka millä mitalla! On ollut harmillista vastata hevostenomistajille, ettei meidän tallimme tarjoa karsinoita vuokralle.

Foorumille on ilmestynyt paljon palautetta. Tässä muutamia, jotka kyllä nostavat hymyn tämän omistajan kasvoille!

Ihana <3 Rakastuin!

Aivan ihanan oloinen talli. Mukavan oloinen paikka!

Hevoset ovat kivan persoonallisia.

Siis aivan ihana talli, minähän ihan rakastuin! Upea!

Ihan huippu idea!

Mä kans rakastuin tohon talliin!

katriinankoti.jpg
 
Siinä missä kävijät ovat suorastaan rakastuneet meidän talliimme, olen minä sen sijaan rakastunut entistä enemmän meidän uuteen kotiin. Kesällä tuo kaunis vanha puutalomme näytti tosi kivalta, nyt se näyttää syksyisessä auringonvalossa vieläkin upeammalta. Suunnittelemme Mikon kanssa tällähetkellä taloremppaa, mutta se varmasti jää ensi vuodelle. Mikko kyllä heitti, että josko joululahjaksi pitäisi uusia keittiö. Minua hieman epäilyttää, sillä homma kyllä riittää tallissakin tällähetkellä. Olen sitäpaitsi aivan täynnä remppaa: koko kesä meni meinaan lökäpöksyissä tallia maalaten ja nikkaroiden pikkujuttuja.
 
Asumiskunnossa on tällähetkellä vain pääkerros. Yläkerta on täysin ullakkokäytössä, alakerrassa ei saunatilojen lisäksi ole kuin varastotilaa. Minä haluaisin avata sisustusliikkeen tai kirpputorin alakertaan, mutta aikaa ei vain ole tarpeeksi. Vai mitäs luulette, pystyisikö super-Katriina hallitsemaan päivätyöt, heppatallin, koirat, parisuhteen ja vielä kirpputorinkin! Haaveita pitää kuitenkin olla, ne pitävät elämän pumpulin pehmeänä.